Nyt esittelyvuoroon pääsevät siis levyhyllystäni löytyvät Bowie-levyt, joista pidän paljon.
ZIGGY STARDUST
Läpimurtoalbumi Ziggy Stardust (1972) kuuluu Bowien klassikkolevyihin. Se onkin hieno, mieleenpainuva kokonaisuus Bowien omaperäistä ja luovaa rockia.
Levyn aloittaa tunteellinen ja jopa hieman haikea Five Years, jonka tunnelma lähtee loppua kohden kasvamaan ja saa jousisoittimiakin taustalleen. Soul Love jatkaa levyä rennolla tunnelmallaan, ja akustisen kitaran sekä jousien sävyttämä Starman on puolestaan yksi Bowien tunnetuimpia biisejä. Lady Stardust on kaunis, pianon sävyttämä balladimainen biisi - ja seuraavassa biisissä (Star) pianomelodiakin rokkaa. Levyn nimikkobiisiä Ziggy Stardustia leimaavat tarttuvan melodian lisäksi myös humoristiset sanoitukset. Suffragette Cityssä on menoa ja meininkiä, ja levy tulee päätökseen puoliksi akustisella Rock'n'Roll Suicidella.
Tätä levyä ja keikkoja varten Bowie loi tunnetun lavahahmonsa Ziggy Stardustin, joka oli avaruudesta maan pinnalle saapunut rocktähti. Androgyynimäisen hahmon olemukseen kuuluivat olennaisesti vahva meikki, punaiseksi värjätty piikkikampaus sekä teatraaliset asusteet.
STATION TO STATION
Station to Station (1976) kuuluu Bowien parhaimpina pidettyihin levytyksiin. Tällä albumilla hän siirtyi kokeellisempaan tyyliin ja musiikkia voisi kuvailla myös taiderockin puolelle kallistuvaksi.
Station to Stationilla Bowie esitteli jälleen uuden hahmon eli Thin White Duken, jonka kovasta ja tyhjästä elämästä itse nimikkokappale kertookin. Bowie itse kuvasi hahmoa "romantikoksi, jolla ei ole tunteita". Station To Stationin tekemisen aikoina Bowie itse oli riippuvainen kokaiinista ja kärsi yhtä lailla huumeongelman aiheuttamasta henkisestä tyhjyydestä; ongelmiensa heijastajaksi hän kehittikin uuden roolihahmonsa. Levyn biiseistä Golden Years, TVC15 ja Stay kuulostavat yllättävänkin iloisilta ralleilta ottaen huomioon Bowien sen hetkisen mielentilan. Myöhemmin Bowie onnistui irtautumaan huumeista ja tervehtyi, mutta hahmo elää yhä levyn kymmenminuuttisessa nimikkokappaleessa.
LOW
Station to Stationin jälkeen Bowie muutti Berliiniin irroittautuakseen huumeista ja niiden sävyttämästä elämäntavastaan. "Berliini-trilogian" aloittanut Low (1977) on siitä mielenkiintoinen levy, että se tuntuu jakautuvan kahteen osaan biisien tyylien puolesta. Tämän albumin onkin tarkoitus olla kokeellisempi ja Bowie itse pitää sitä yhtenä parhaimmista levyistään. Levyn nimi sekä kansikuva viittaavat Bowien yritykseen pitää "matalaa profiilia". Kansikuva on itse asiassa otettu elokuvasta Mies toisesta maailmasta (Man Who Fell To Earth), jossa Bowie näyttelee tyylilleen uskollisesti avaruusmiestä.
Albumin ensimmäinen puolisko on juuri sitä persoonallisen rokkaavaa meininkiä, mitä David Bowien nimen kuullessaan ajatteleekin. Instrumentaalinen Speed Of Life käynnistää levyn energisesti, ja Breaking Glass sekä Always Crashing The Same Car ovat yhtä lailla tarttuvia. Sound and Vision ja Be My Wife ovat kuitenkin omat suosikkini tältä levyltä.
Mutta nopeatempoisen ja huuliharpun sävyttämän instrumentaalin A New Career In A New Townin jälkeen levyn tunnelma muuttuukin kokonaan toisenlaiseksi; viimeiset neljä biisiä ovat mielestäni jopa yllättävänkin ambient-henkisiä Bowien kappaleiksi.
LET'S DANCE
Let's Dance (1983) on kaupallisesti parhaiten menestynyt albumi Bowien uralla, mutta samalla sitä on arvosteltukin tyylinmuutoksen ja juurikin "kaupallistumisen" vuoksi. Oli miten oli, ei voi sanoa etteikö tämä levy saisi kuulijaansa jo nimensäkin mukaisesti hyvälle tuulelle. Positiivinen energia ja mukaansatempaavuus käyvät ilmi jo levyn aloittavasta parivaljakosta Modern Love ja China Girl, ja svengaava nimikkokappale on epäilemättä yksi Bowien tunnetuimmista biiseistä.
Sen jälkeen levyn tunnelma rauhoittuu hetkeksi hitaamalla, "haaveilevalla" Without Youlla, jonka jälkeen on vuorossa keskitempoisempi Ricochet.
Meneviin fiiliksiin palataan veikeän kitaramelodian sisältävän Criminal Worldin parissa, mutta viimeistään Cat People (Putting Out Fire)-biisin myötä tunnelma nousee (tanssi)lattiasta kattoon. Tästä biisistä on tehty myös pidempi ja hidastempoisempi versio samannimistä elokuvaa varten; kyseisen version Bowie teki tuottaja/säveltäjä Giorgio Moroderin kanssa.
Levyn päättävä Shake It on tosin jo liian "kasari" omaan makuuni, mutta se on vain yksityiskohta muuten hienossa ja energisessä kokonaisuudessa.
Bowien tunnetuimpien hittien kimaraan kuuluvat Ashes to Ashes, Space Oddity ja Life On Mars? kuuluvat myös niihin biiseihin, joista pidän paljon.
Musiikkinsa ohella David Bowie on tunnettu teatraalisista esiintymisistään, esiintymisasuistaan ja lavahahmoistaan. Ziggy Stardustin ja Thin White Duken lisäksi muita hahmoja olivat muun muassa "seonnut astronautti" Major Tom (johon viitataan muun muassa kappaleissa Space Oddity ja Ashes to Ashes) ja Ziggyn amerikkalainen vastine Aladdin Sane. Ashes to Ashes-musiikkivideolla Bowie esiintyy puolestaan klovnina.
TRIVIAA
- Bowie tunnetaan myös erivärisistä silmistään; oikea silmä on sininen, kun taas vasen silmä näyttää valaistuksesta riippuen vihreältä tai ruskealta. Tämä johtuu siitä, että vasemman silmän pupilli on pysyvästi laajentunut ja halvaantunut seurauksena tappelusta, johon Bowie joutui kouluaikoinaan.
- Ziggy Stardust-albumin kansikuvan on ottanut valokuvaaja Brian Ward sateisena ja kylmänä yönä Lontoon katumaisemassa. Alun perin kuva on otettu mustavalkofilmille ja väritetty myöhemmin.
Postauksessa olevat kuvat on löydetty muualta netistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti