Ensimmäisenä esittelyyn pääsee brittiläinen pop rock / alternative rock-bändi Suede.
Sueden musiikki on kaikessa menevyydessään kuin kesäinen tuulahdus, ja näin ollen piristävää kuunneltavaa myös marraskuun sateentuhruisina päivinä. Bändin energiseen meininkiin ja keulahahmo Brett Andersonin karismaattiseen olemukseen ei vain voi olla ihastumatta - ainakaan itse en voinut olla, kun hittibiisi Trash tuli ensimmäistä kertaa kuultua (ja nähtyä musavideonsa kera).
Minulla on ollut myös onnea päästä näkemään Sueden keikka Suomen maaperällä, kun bändi esiintyi Ruisrockin Niittylavalla tänä kesänä. Se olikin varsin ainutlaatuinen tilaisuus, sillä bändi on esiintynyt täällä pohjoisempana ainoastaan kerran aiemmin, siis vuonna 2002.
Kuten ensimmäisessä blogipostauksessani kerroinkin, musiikin avulla on myös helppo palauttaa muistoja mieleen. Sueden biisiesittelyt onkin hyvä aloittaa kipaleella, jonka kuullessani muistan tuon samaisen tapahtumarikkaan viikonlopun Turussa, kaukana kotoa (ja tokihan samainen biisi kuului myös bändin settilistaan Ruisrockissa). Hieno biisi, hauskat muistot!
Suede on siis brittiläinen pop rock / alternative rock-bändi, joka on perustettu Lontoossa jo vuonna 1989. Muun muassa David Bowie on inspiroinut bändin musiikkia; näitä vaikutteita onkin paikoitellen helpostikin kuultavissa, mutta Sueden musiikki on joka tapauksessa omaperäistä ja erittäin tunnistettavaa poprockia - eikä vähiten Brett Andersonin laulutyylin ja -soundin johdosta.
Vuonna 1996 julkaistu Coming Up on Sueden kolmas albumi ja samalla myös se kaikkein tunnetuin. Nimenomaan tältä albumilta löytyvät sellaiset hittibiisit kuin Trash, Beautiful Ones ja Filmstar. Myöskin Lazy, Starcrazy ja She ovat mukavan meneviä ralleja. Haikea, balladimainen Saturday Night on puolestaan tyylikäs lopetus erinomaiselle levylle, jota pidän parhaimpina kuuleminani poprock-albumeina.
Myönnettäköön, etten erityisemmin välitä paheellisella imagolla ratsastavista bändeistä; minua kiinnostavan musiikin on toki oltava energistä, mutta siitä huolimatta kaunista ja aitoja tunteita herättävää. Sueden biisit kertovat kyllä yhtä lailla päihteistä, seksistä ja rakkaudesta, mutta tämän bändin "paheellisuus" onnistuukin edustamaan sitä romantisoidun kaunista tyylilajia. Itse musiikin tunnelma, pirteys ja omaperäisyys ovat niitä minuun vetoavia elementtejä tämän bändin kohdalla.
Sitä edustaa myös tuo Beautiful Ones-musavideo, josta pidän sen kekseliäisyyden ja taiteellisuuden takia. Ja itse biisihän on sitäkin hienompi, ehdottomasti yksi Sueden klassikoista.
Coming Upin lisäksi levyhyllystäni löytyy tuplakokoelmalevy The Best of Suede, joka on läpileikkaus bändin tuotannosta ja siitä käy hyvin selväksi, minkälaisesta musiikista on Sueden kohdalla kyse.
Hienossa So Young-biisissä voin ainakin itse kuulla tiettyjä Bowie-vaikutteita.
Ja tokihan bändi osaa tehdä myös kauniita balladimaisia kappaleita, kuten The Two of Us...
... tai keskitempoisempi, jousien sävyttämä Everything Will Flow.
Biisiesittelyt onkin hyvä lopettaa pariin biisiin, jotka ovat paitsi klassikkohittejä, niin myöskin muistorikkaita biisejä itselleni. Näiden myötä kesä ainakin palaa takaisin - tässä siis She's In Fashion ja Trash, olkaa hyvät!
Lopuksi vielä muutama kuva tuolta heinäkuiselta Ruisrock-keikalta. Ei voi muuta sanoa, että bändin ja varsinkin Brettin energiaa sekä esiintymisen riemua täynnä ollut lavaesiintyminen oli juuri sitä, mitä osasinkin odottaa. Fiilis oli kohdallaan keikan alusta loppuun asti, myöskin innostuneisuutta säteilleen yleisön puolella. Viimeistään Beautiful Onesin aikana tunnelma tuntui nousevan käsittämättömiin korkeuksiin asti - ja se hetki onkin itse asiassa unohtumattomimpien keikkamuistojeni joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti