Sinisthran toistaiseksi ainoa varsinainen studioalbumi on vuonna 2005 julkaistu Last Of the Stories Of the Long Past Glories. Henkilökohtaista ihmissuhdetta ja siihen liittyviä ongelmia (mihin albumin nimikin viittaa) ruotiva teema-albumi on musiikillisesti ilman muuta erilaista kuin Amorphis; suoraviivaisempaa raskasta rockia, jossa Joutsen kuitenkin tulkitsee omalla tutulla tyylillään erilaisia tuntemuksia.
Oma suosikkini on To the One Far Away, jo hienojen ja ytimekkäästi kerrottujen sanoitustensa takia.
Sellaiset biisit kuten Coming Up Roses, Fucking Fragile ja Completely Incomplete ovat selkästi aggressiivisempia ja raskaampia, kun taas My Sweet Nothing ja Innocence... In A Sense edustavat albumin rauhallisempaa balladimaisempaa puolta.
Ihmissuhdeteeman huomaa muuten myös albumin kansilehtisestä, jonka seepiansävyisissä valokuvissa näkyy erilaisiin paikkoihin (kuten lumihankeen, tupakantumppien joukkoon, vessan lavuaariin tai sateen piiskaamalle asfaltille) heitetty kihlasormus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti