Toisinaan rockin vastapainoksi tekee mieli kuunnella myös folk- ja kansanmusavaikutteisen musiikin tunnelmallisuutta. Tämän genren musiikissa pidän myös erilaisten soittimien luomasta monipuolisesta äänimaailmasta sekä viulujen ja eksoottisempien perinnesoittimien mukanaolosta.
Tämä postaus käsittelee siis muutamia folk- ja kansanmusavaikutteiden inspiroimia bändejä sekä biisejä.
POHJANNAULA
Pohjannaula (jonka nimi on otettu pohjantähteä tarkoittavasta sanasta) oli suomalainen folk rock-bändi ja edustava esimerkki omasta genrestään. Valitettavasti bändi on jo ehtinyt lopettamaan toimintansa, mutta he ehtivät julkaista neljä täyspitkää albumia. Niillä kuultava musiikki yhdistelee tunnelmallisia folk-vivahteita reippaampaan rock-meininkiin. Eloisa viulunsoitto on myös olennainen osa Pohjannaulan musiikkia ja luo lisää tunnelmaa.
Pohdiskelevat sekä luonnonläheiset sanoitukset käsittelevät ihmismieltä ja millaista oli elämä entisinä aikoina. Sanoituksissa on usein myös hienoja oivalluksia ja luonnollisesti viittauksia suomalaiseen mytologiaan sekä perinteisiin.
Värttinä on suomalaisen nykykansanmusiikin kulmakivi - ja genrensä tunnetuimpia edustajia, joka on saanut mainetta ja kunniaa yhtälailla ulkomaillakin. Bändi yhdistelee kansanmusaelementtejä modernimpaan musiikkiin sekä pop-, rock- ja jazz-vaikutteisiin. Värttinän tavaramerkkejä on niin ikään energinen ja korkea naislaulu (ja kokoonpanoissa on aina ollut useampi kuin yksi laulaja).
Sanoitukset perustuvat suomalais-karjalaiseen mytologiaan ja perinteisiin, ja erityisesti vanhemmilla levytyksillä esiintyvä karjalan murrekin on hauska lisämauste. Tarinat kertovat luonnosta, kulkureista, miehistä, naisista, lapsista, juoruämmistä, ilosta, kaipuusta, surusta, vihasta - ihmisen tunteiden koko kirjosta. Näitä tuntemuksia mukailevat tunnelmat kuuluvat itse musiikissa ja laulussa upealla tavalla.
Värttinällä on myös pitkä historia takanaan. Pohjois-karjalaista alkuperää oleva bändi on tehnyt musiikillista uraansa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja kokoonpanotkin ovat ehtineet muuttua useaan otteeseen. Tästä kertoo myös se, että alkuperäisistä jäsenistä Mari Kaasinen on ainoa, joka on vielä nykyisessäkin kokoonpanossa mukana. Kaasisen ohella nykyisiin laulajiin kuuluvat Susan Aho (joka on kuulunut kokoonpanoon vuonna 1998 julkaistulta Vihma-albumilta asti) ja Karoliina Kantelinen (joka korvasi pitkään mukana olleen Johanna Virtasen).
Mielestäni parhain Värttinä-albumi on vuonna 2000 julkaistu Ilmatar. Se on monipuolinen levytys, jossa pop, rock ja folk yhdistyvät mielenkiintoisella, tasapainoisella ja tarttuvalla tavalla. Levyltä löytyy mm. akustista tunnelmointia (Milja), hurja tarina käärmeen puremasta miehestä (Äijö - ja tässä biisissä Ismo Alanko muuten lausuu käärmettä kiroavan "äijänkäppänän" roolin), energistä pirteyttä (Linnunmieli) sekä oboen sävyttämä instrumentaali (Lieto).
Värttinän monipuolisuutta edustavat seuraavat esimerkit:
PIIRPAUKE
Jazzia, maailmanmusiikkia ja vähän progevivahteitakin yhdistelevä Piirpauke (jonka nimi tarkoittaa muuten "meteliä" karjalan kielellä) on yksi pitkäikäisimpiä suomalaisia bändejä tässä genressä. Bändi soittaa instrumentaalista musiikkia, jossa pääosassa ovat keulahahmo Sakari Kukon soittamat saksofoni ja huilut. Bändin musa on yhtä lailla inspiroitunut myös laajasti eri maiden kansanmusasta.
Piirpaukkeen ohella Kukon musiikilliseen toimintaan on kuulunut myös useita vierailuja muidenkin bändien levytyksillä tai keikoilla (mm. Amorphis, Kingston Wall, Värttinä).
Biisiesimerkkejä:
KUN ROCK JA FOLK KOHTAAVAT
Mutta osaavat metalli- ja rockbänditkin yhtä lailla tehdä folkvaikutteisia biisejä. Kaikenkarvaiset folk-, viking- ja battle metal-bändithän muodostavat nykyään jopa omia genrejään, mutta on tosin myönnettävä että suoranaiset tämän tyylin edustajat eivät ole ihan minun heiniäni.
Sen sijaan nämä esimerkit tulevat ehkäpä hieman yllättävämmästäkin suunnasta, kun kyseessä on elokuvallisista ja mahtipontisista sävellyksistään tunnettu Nightwish.
The Islander on hyvinkin folk-henkinen akustinen kappale. Kappale on pääosin basisti Marco Hietalan laulama ja englantilainen multi-instrumentalisti Troy Donockley soittaa huiluosuudet. Donockley on muutenkin tehnyt ahkerasti yhteistyötä Nightwishin kanssa ja tuo soittimillaan selkeää irlantilaishenkeä mukaan tiettyihin biiseihin.
Toinen esimerkki tulee puolestaan bändin uran alkutaipaleelta. Nightwishin debyyttialbumi Angels Fall First (1997) on musiikiltaan muutenkin erilaisempi kuin myöhäisempi tuotanto, sillä kokonaisuus painoittuu enemmän akustisempaan tunnelmointiin. Lähes kymmenenminuuttinen päätösraita Lappi (Lapland) on osittain suomeksi ja osittain englanniksi laulettu tunnelmapala - ja kuuluupa siellä jopa noitarumpujakin.
Nykyään Suomesta tulee monia maailmallakin tunnettuja folk metal-bändejä. Tähän joukkoon kuuluu tietysti myös Korpiklaani. Vaikka en folkmetallista siis varsinaisesti välitäkään, Korpiklaanilla on mielestäni monia hyviä biisejä ja pidän siitä, kuinka monipuolisesti he käyttävät erilaisia perinnesoittimia sekä viulua.
Korpiklaanin esiaste eli Shaman-niminen bändi oli puolestaan omaperäinen yhdistelmä folkrockia ja saamenkielistä joikulaulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti