Amorphous on englanninkielinen sana, joka tarkoittaa "muodotonta". Sana josta varsinainen bändin nimi siis muotoutui, oli keksitty luonnollisestikin sanakirjaa selailemalla ja valikoitu ainoastaan siksi, kun se vain sattui "kuulostamaan siistiltä". Joka tapauksessa nimi lienee ollut enne; myöhemmin perustajajäsen Esa Holopainen on kuvaillut nimen merkitystä hyväksi sattumaksi sitä ajatellen, kuinka bändin musiikki ja tyyli ovat vuosien varrella muuttaneet muotoaan.
Black Winter Day-niminen biisi on melkeinpä itsestäänselvyys kun Amorphiksesta on kysymys. Bändin uran alkuajoilta (läpimurtoalbumi Tales From the Thousand Lakesilta) tuttu kappale on muodostunut suomalaisen metallimusiikin klassikkokipaleiksi. Musiikkivideon lopputulos on tosin jättänyt bändille huonot kokemukset saksalaisista musavideo-ohjaajista - ja täysin ymmärrettävästi.
Circle on Amorphiksen viimeisin (huhtikuussa 2013 julkaistu) levytys ja järjestyksessään yhdestoista studioalbumi bändin diskografiassa. Tällä albumilla bändi itsekin halusi jälleen kokeilla uusia kuvioita: albumin on tuottanut ruotsalainen muusikko Peter Tägtgren, soundimaailma on aavistuksen verran raskaampi aiempiin Tomi Joutsenen aikakauden levyihin verrattuna ja aiemmasta poiketen sanoitukset eivät suoranaisesti liity Kalevalaan. Art nouveau-henkisen kansitaiteen on tehnyt taiteilija Tom Bates.
Delay eli viive-efekti on kitaraefekti, jonka avulla soitettu ääni saadaan soimaan ("kaikumaan") kitaran kielen normaalia värähtelyaikaa pidempään. Efektin luomisessa käytetään apuna siis kitarapedaalia.
Delayn käyttö kuuluu niin ikään Amorphiksen musiikissa ja kitaroinnissa (esimerkiksi kappaleissa The Way, Alone, Sky Is Mine, Under A Soil and Black Stone ja Captured State). Pink Floydilta vaikutteita ottanut Holopainen onkin myöntänyt alun perin David Gilmourin tyylin inspiroineen häntä omien delay-riffien kehittelemisessä.
Enigma on Silent Waters-albumin seitsemäs raita ja akustinen folk-henkinen kappale. Sanoituksellisena teemana ovat kolme urotekoa, jotka Lemminkäisen täytyy suorittaa saadakseen Pohjolan tyttären vaimokseen. Enigma ja My Kanteleen akustinen versio ovat toistaiseksi ainoat täysveriset akustiset studiobiisit, joita Amorphis on levyttänyt.
Forging the Land of Thousand Lakes on diskografian ensimmäinen - ja toistaiseksi ainoa - virallinen DVD-julkaisu. 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistu paketti sisältää loppuvuodesta 2009 Oulun Teatrialla kuvatun puolitoistatuntisen klubikeikan, samaisen vuoden Summer Breeze-festarivedon sekä tietysti syväluotaavan dokumentin bändin tapahtumarikkaan uran vaiheista.
Grieve Stricken Heart on Am Universum-albumin päätösraita, jolla kuullaan myös sahan ujellusta Antti Halosen soittamana.
Holopainen, Esa (s. 1.10.1972) on toinen Amorphiksen perustajajäsenistä, soolokitaristi, pääasiallinen säveltäjä ja bändin johtohahmo. Muun muassa Pink Floyd (ja luonnollisestikin David Gilmour), Kingston Wall, Black Sabbath, kitaristit Ritchie Blackmore ja The Edge, sekä yleisellä tasolla progressiivinen rock ja etnisvaikutteinen musiikki kuuluvat Holopaisen musiikillisiin innoittajiin ja vaikutteisiin.
Bändissä soittamisen ohella Holopaisen oheistyötkin ovat liittyneet niin ikään musiikkiin, sillä hän on ollut levy-yhtiö Spinefarmin myymälässä levyjä kauppaamassa ja laitemaahantuoja Musamaailmassa konttorirottana. Kokonaan musiikkimaailman ulkopuolella Holopainen on harrastanut aktiivisesti thai-nyrkkeilyä, ja nykyään harrastaa niin hiihtämistä kuin lenkkeilyä. Onpa hän ollut nuorempana kiinnostunut myös piirtämisestä.
Instrumentaalisia kappaleita on Amorphis tehnyt uransa aikana muutaman. Tähän kategoriaan kuuluvat debyyttialbumin (The Karelian Isthmus) lyhyt akustinen intro Karelia, Tales from the Thousand Lakesin avaava pianoinstrumentaali Thousand Lakes ja samankaltaiseen tunnelmaan nojaava Folk of the North, Elegy-albumin päättävä vauhdikas Relief, sekä Far From the Sunilta löytyvä Smithereens.
Tomi Joutsenen aikakauden tuotannosta ei puhtaita instrumentaaleja juuri löydy. Circle-albumin bonusraitoihin lukeutuva His Story liippaa läheltä, mutta kappaleen ollessa jo loppusuoralla Joutsen ennättääkin laulaa vielä muutaman säkeen.
Joutsen, Tomi (s. 30.04.1975) on Amorphiksen nykyinen vokalisti ja keulakuva. Muun muassa Nick Cave ja Xysma-bändi ovat musiikillisessa mielessä inspiroineet tätä laulajaa, joka on nuorempana myös soittanut rumpuja. Ennen Amorphikseen liittymistään Lohjalta kotoisin oleva Joutsen lauloi Sinisthra-nimisessä bändissä - jossa soittava Tomi Koivusaaren kaveri oli itse asiassa vihjannut tuolloin uutta laulajaa etsiskelleille Amo-jäsenille, että heidän bändissään saattaisi olla potentiaalinen ehdokas uudeksi keulahahmoksi.
Joutsenen tavaramerkkejä ovat yhtä lailla persoonalliset mikrofonit, jotka ovat hänen ystävänsä suunnittelemia.
Koivusaari, Tomi (s. 11.04.1973) on rytmikitaristi ja Esa Holopaisen ohella ainoa jäsen, joka on pysynyt kokoonpanossa yhtäjaksoisesti bändin koko uran ajan. Kolmella ensimmäisellä levyllä hän myöskin lauloi murinavokaalit, vaikka ei tuntenutkaan oloaan kotoisaksi keulakuvan roolissa.
Luonto on Holopaisen ja Koivusaaren omien sanojen mukaan inspiroiva ja rauhoittava elementti, mutta henkilökohtaisen tason lisäksi luonto ja vuodenajat ovat olennainen inspiraationlähde myös itse bändin musiikkiakin ajatellen. Luonnonläheisyys näkyy kansitaiteiden mytologishenkisissä maisemakuvissa ja ilmenee yhtä lailla sanoituksissakin.
"Kyllä se [luonto] on hyvin inspiroiva elementti. Maisemakuvien maalailu kuuluu tähän bändiin jo pelkästään sen takia, että se on paras tapa luoda erilaisia tunnetiloja."
- Esa Holopainen Rumba-lehden haastattelussa 2011
Narrow Path on Circle-albumin neljäs raita ja melodialtaan vahvasti irlantilaishenkinen kappale. Tässä mielessä se kuuluu samaan kategoriaan kuin samaisen albumin bonusraita New Song sekä Eclipse-albumilta tuttu Brother Moon. Folk- ja etniset vaikutteet ovat olleet aina olennainen osa Amorphiksen musiikkia, mutta erityisen vahvana nämä vaikutteet kuuluvat juurikin tässä kyseisessä kelttihenkisessä triossa.
Omaperäisyys on niin ikään ollut Amorphiksen tavaramerkkejä. Pitkän uransa aikana bändi on tehnyt musiikkia, jossa kuuluu monenlaisia vivahteita ja elementtejä, ja näin ollen kehitellyt uniikin sekoituksen metallia, progressiivista rockia ja kansanmusavivahteita. Kuvatunlainen monipuolisuus ja kokeilunhalukkuus ovat mielestäni Amorphiksen vahvuudet, ja bändin jäsenet ovatkin haastatteluissa maininneet monipuolisen musiikkimaun auttavan suuresti omankin musiikin luomisessa.
Pekka Kainulainen on Kalevala-teemoihin perehtynyt performanssitaiteilija-kuvataiteilija (sekä Tomi Joutsenen entinen opettaja), joka on Silent Waters-albumilta alkaen sanoittanut Amorphiksen levyt.
Sanoitustensa puolesta nämä ovat olleet teema-albumeita, jotka ovat käsitelleet yhden Kalevala-hahmon tarinan kerrallaan: Silent Watersin teemana oli Lemminkäinen, Skyforger kertoi taivaankannen ja Sammon takoneen seppä Ilmarisen uroteoista ja The Beginning of Times käsitteli Väinämöisen tarinaa. Viimeisimmän Circle-albumin teema ei ole tosin suoranaisesti Kalevalan tarinoihin perustuva, mutta kertoo samankaltaisessa hengessä epäonnisen miehen selviytymistarinan.
Qstock-festareilta on peräisin tämä hauska keikkakuvamuisto: mene ja tiedä, mitä bändiläiset ovatkaan ihmetelleet Alone-biisiä soittaessaan.
Rastatukasta on niin ikään tullut Tomi Joutsenen tavaramerkkejä. Pituutta onkin tukalle kertynyt ajan saatossa, onhan keulahahmo ottanut rastansa jo neljätoista vuotta sitten.
"Tämä on todellinen rocktukka. Ei haittaa minne päänsä kallistaa, ja talvella hiuksista saa hyvän kaulaliinan, karvahatun ja kaikki. Tämä on siis periaatteessa selviytyjän tukka".
- Tomi Joutsen Soundi-lehden haastattelussa 2007
S-kirjain kuvatkoon perinteisistä bändisoittimista poikkeavia instrumentteja, jotka ovat tuoneet lisämaustetta Amorphiksen musiikkiin.
Saksofonia soittava ja Piirpauke-bändistä tuttu Sakari Kukko on ollut vierailevana tähtenä useammallakin Amorphis-levytyksellä. Fonisointuja on hänen toimestaan kuultu livenäkin bändin keikoilla.
Sitar on puolestaan alun perin intialaisesta kansanmusiikista tuttu kielisoitin. Kyseinen soitin tuo itämaista maustetta myös Amorphiksen musiikkiin, sillä sitä kuullaan Elegyn aloitusraidassa Better Unborn sekä soolona My Kanteleen akustisessa versiossa. Onpa Holopainen soittanut sähkösitaria myös livenä, juurikin tämän nimenomaisen soolon My Kantele-biisissä.
Travis Smith on yhdysvaltalainen taiteilija-graafikko, joka on tehnyt kansitaiteita monille tunnetuille rock-ja metallibändeille; Amorphis mukaan luettuna. Smithin kuvitukset ovat hyvin yksityiskohtaisia, tunnelmaltaan usein rosoisen melankolisia ja perustuvat valokuviin, joihin on sisällytetty myös muutakin digitaalista mediaa. Amorphiksen kanssa hän on tehnyt yhteistyötä toistaiseksi neljän albumin verran (Eclipseltä The Beginning of Timesiin saakka) ja kuvitusten teemana ovat siis mytologisen ilmapiirin inspiroimat luontokuvat.
Uraa on Amorphiksella takanaan jo 25 vuotta, mikä on kunnioitettavan pitkä aika. Sinä aikana tämä musiikkinsa suhteen kunnianhimoinen bändi on tehnyt 11 studioalbumia, ja nähnyt niin nousu-kuin laskusuhdanteitakin. Mutta luovuttaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto: vastoinkäymiset ovat Holopaisen mukaan "antaneet vain uutta energiaa" - ja juurikin tämä periksiantamaton mentaliteetti alamäkienkin kohdalla tekee arvostettavaa siitä työstä, minkä Amorphis on saanut tehdä unelmiensa eteen. Työ onkin lopulta kantanut hedelmää: nykyään bändin jäsenet kykenevät elättämään itsensä ja perheensä pelkällä musiikilla.
Veil of Sin on Am Universum-albumin kahdeksas raita ja Sakari Kukon soittaman saksofonin sävyttämä balladimainen kappale.
Way on Tuonela-albumin avausraita, delay-kitaran ja efektien vahvasti sävyttämä biisi. Holopaisen mukaan se on ollut Alone-biisin ohella käänteentekevä kappale oman soiton kehittämisen suhteen.
Yhteishenki on luonnollisestikin tärkeä ja olennainen asia bändihommissa. Uran alkuaikoina Amorphiksen kokoonpanossa tapahtui jatkuvasti muutoksia erilaisista syistä johtuen - tästä kertoo myös se, että Holopainen ja Koivusaari ovat tosiaankin ainoat jäsenet, jotka ovat alusta asti pysyneet yhtäjaksoisesti mukana kokoonpanossa. Mutta viimeiset kymmenen vuotta bändin kuusikko on soittanut täysin muuttumattomalla kokoonpanolla. Tomi Joutsenen tulo vaikutti positiivisesti myös muuhunkin bändiin ja yhteishenkeen, kun uudenlainen motivoituneisuus palasi bändin sisäiseen ilmapiiriin. Esa Holopaisen sanoin, "energiat muuttuivat ihan eri suuntaan, kun Tomi tuli porukkaan. Amorphiksen pörssikurssi stabilisoitui ja pääsimme lamasta." (Soundi 2009).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti