Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuului tänä vuonna myös Amorphiksen harvinainen tuplakeikka. Illan aikana bändi soitti kaksi erilaista settiä ja lavalla oli mukana myös liuta vierailevia tähtiä.
Saksofonia ja huilua soitti tuttuun tapaan Sakari Kukko. Myös Pekko Käpin soittama jouhikko loi etnohenkisyyttä musiikkiin ja olikin mielenkiintoista kuulla livenä tätä "muinaisen viulun" tapaan soivaa perinnesoitinta.
Naislaulusta vastasi heleä-ääninen Anneke van Giersbergen, joka on tullut parhaiten tunnetuksi The Gathering-bändin keulahahmona.
Ensimmäinen setti alkoi akustisella etno-ja progehenkisemmällä tunnelmoinnilla. Uudenlaisen lähestymistavan saivat siis Enigma, harvinainen Far From the Sun, Silent Waters ja tietysti My Kantele. Muinaista tunnelmaa loihtinut jouhikko oli ainutlaatuinen lisä näihin versioihin, ja Kukon uniikkia soittotyyliä on aina hienoa kuunnella livenä. Tällaista soittoa olisin voinut kuunnella vielä enemmänkin - ja kävipä mielessäni myös ajatus, että samanlaisilla sovituksilla tehty akustinen EP voisi olla kiinnostavaa kuultavaa!
Ensimmäisen setin loput biisit esitettiin normaaliin tapaan sähkökitaran kera, Käpin ja Kukon ollessa kuitenkin vielä mukana. Kohokohtana oli ehdottomasti tunnelmapala Her Alone, jonka Tomi ja Anneke lauloivat yhdessä duettona. Biisi on aina yhtä kaunis, ja nyt heleä naistulkinta loi täysin uudenlaista tunnetta siihen.
Performanssitaiteilijana, kuvataiteilijana, runoilijana ja tietysti Amorphiksen sanoittajana tutuksi tullut Pekka Kainulainen esitti väliajalla oman runoesityksensä. Hänen taiteensahan on vahvasti suomalaisen mytologian inspiroimaa - myös näistä supisuomeksi esitetyistä runoista huomasi, miten hyvin nämä ihmismielen ja luonnon inspiroimat pohdiskelevat tekstit sopivat tunnelmaltaan Amorphiksen musiikkiin.
Itse performanssihahmokin oli luonnollisesti mytologinen, jännittävä hahmo.
Tuplakeikan toisena settinä bändi soitti tuoreimman levynsä Under the Red Cloudin kokonaan alusta loppuun. Omat suosikkini eli nimikkobiisi, The Skull, "kebab-viboja" tarjoileva Death of A King ja folk-henkisempi Tree of Ages toimivat mainiosti näin livenäkin.
Päätösbiisi White Night oli kauniisti omistettu naislaulaja Aleah Stanbridgen muistolle (alun perin hänen oli tarkoitus olla vierailevana tähtenä myös tässä konsertissa), ja hänen laulunsa kuultiin taustanauhalta.
Encorena soitettiin arvattavasti tunnelmannostattaja House of Sleep. Anneke oli jälleen Tomin duettoparina: oli hienoa kuulla, kuinka tuttuakin tutumpi hittibiisi sai täysin uutta ilmettä esitystapaansa!
Näin oli hieno ilta saatu päätökseen. Mutta Amojen erikoiskeikat jatkuvat vielä loppuvuonna, sillä Eclipse-levyn julkaisusta tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta ja näin ollen nämä keikat juhlistavat myös Tomi Joutsenen kymmenvuotista taivalta bändin riveissä. Eclipse soitetaan siis kokonaan alusta loppuun, ja mukaan heitetään kappaleita myös Silent Watersilta sekä Skyforgerilta. Ensi kertaan siis!
