Kansitaiteilla, lavapukeutumisella ja -rekvisiitalla, visuaalisilla tehosteilla ja jopa yksilöidyillä soittimilla voi parhaimmillaan tukea musiikin luomia mielikuvia ja tunnetiloja. Luovana ihmisenä minua itseänikin kiehtoo kuvan ja äänen yhdistäminen, joten musiikin visuaalinenkin puoli on minusta mielenkiintoinen osa-alue.
Tässä blogipostauksessa syvennytään siis siihen, miten erilaiset bändit sekä artistit tuovat omaa visuaalista puoltansa esille.
AMORPHIS JA MYTOLOGISET LUONTOAIHEET
Mystiset ja yksityiskohtaiset luontokuvat ovat aina olleet tärkeässä roolissa Amorphiksen visuaalisessa puolessa ja kansitaiteissa. Se sopiikin hyvin suomalaisen mytologian inspiroimiin sanoituksellisiin teemoihin.
Suurimman osan Tomi Joutsenen aikakauden albumeista on kuvittanut amerikkalainen taiteilija-graafikko Travis Smith, jonka kädenjälkeä ovat muun muassa yllä olevat Eclipse ja Silent Waters, sekä alhaalla oleva The Beginning of Times.
Eclipse-albumin primitiivishenkinen aurinkokuvio on muodostunut Amorphiksen kansitaiteiden klassikoksi. Aurinkokuvio näkyy myös Esa Holopaisen plektroissa sekä design-kitarassa, joka on nykyään esillä Helsingin Hard Rock Cafen seinällä.
Kitaran kuva: Musamaailma.fi
Nykyään bändin lavarekvisiittaan kuuluvat myös neliönmalliset lavasteet, joita on tehty Eclipsen, Magic and Mayhem-kokoelman (joka kuvaa siis mytologista Tuonelan joen jättiläishaukea), The Beginning Of Timesin ja Circlen kansitaiteiden pohjalta.
Myös Jan Rechbergin bassorummun kalvossa voi nähdä aina tuoreimman albumin kansitaiteen. Tässä puolestaan näkyy Circle-albumin kansikuva.
SURREALISTISIA MAISEMIA: PINK FLOYD JA YES
Pink Floydin imagoon ja kansitaiteisiin on kuulunut olennaisena osana surrealistisuus.
Esimerkkinä tämä Wish You Were Here-albumin kansitaiteisiin kuuluva valokuva, jossa (ilmeisen ketterä) sukeltaja seisoo päällään veden alle laitetun tuolin päällä. Näin syntyi varsin unenomainen kuva järvimaisemasta ja sukeltajan jaloista heijastuksineen.
The Endless River-albumin kansitaidekin on varsin näyttävä - ja ainoastaan 18-vuotiaan taiteilijan kädenjälkeä!
The Division Bell-albumin päätösbiisillä High Hopesilla on tunnelmaltaan niin ikään unenomainen ja hyvin bändin näköinen musiikkivideo, joka on kuin surrealistinen taideteos.
Visuaalisuus oli tärkeässä osassa myös Roger Watersin omalla The Wall-kiertueella. Muurinseinähän liittyy olennaisesti The Wall-levyn teemaan, kun tarinan päähenkilö eristäytyy henkisen muurinsa taakse ja jokainen uusi vastoinkäyminen on vain "uusi tiili muuriin" (another brick in the wall).
Visuaalinen puoli tulee hyvin esille tässä David Gilmourin kanssa esitetyn Comfortably Numbin livevideossa. Viimeistään siinä kohtaa menee kylmät väreet, kun Gilmour soittaa upean soolonsa korkean muurin päältä.
Yes on yhtä lailla tunnettu myös näyttävistä kansitaiteistaan - itse pidän Roger Deanin omaperäisestä tyylistä ja tunnelmasta, jonka hän on luonut surrealistisiin luontoaiheisiinsa.
RUSH JA STEAMPUNK
Koristeellinen steampunk-henkisyys on vahvasti läsnä Rushin lavasteissa ja soittimissakin. Tämän tyylin huomaa erityisesti Neil Peartin näyttävästä Clockwork Angels-kansitaidetta mukailevasta rumpusetistä, tai Geddy Leen kosketinsoittimista.
Koristeellisuus ja yksityiskohtaisuus tulevat esiin myös Clockwork Angelsilta tutun The Garden-kappaleen kuvavinyylijulkaisussa. Tällaisen sain nähdä oikeassakin elämässä Tampereen Swamp Music-levykaupassa, ja vaikka itselläni ei vinyylisoitinta olekaan, olisi melkein tehnyt mieli ostaa tämä vinyyli pelkästään sen visuaalisuuden näyttävyyden vuoksi.
Rushin kansitaiteilijan Hugh Symen kuvissa on useimmiten kivaa symboliikkaa ja piilomerkityksiä, mistä itse pidän.
Esimerkiksi Clockwork Angels-kannessa kellon viisarit näyttävät kahtatoista minuuttia yli yhdeksän: siis 21.12 (viittauksena alkuaikojen klassikkoalbumiin 2112).
Counterparts ("vastakappaleet")-kansi kuvaa puolestaan ruuvia ja mutteria, mutta samalla symbolisoi myös miehen ja naisen vastakohtaisuuksia sanoitusten ihmissuhdeteemaan liittyen.
Myös Moving Pictures-kansikuvaan on puolestaan piilotettuna sanaleikki. Moving on tunnetusti monimerkityksellinen sana ja tarkoittaa liikkuvaa, (emotionaalisesti) liikuttavaa, muuttamista ja siirtämistä. Amerikanenglannissa moving pictures, "liikkuvat kuvat", tarkoittaa myös elokuvaa. Etukannen kuvassa oransseihin asuihin pukeutuneet muuttomiehet siis siirtävät emotionaalisesti liikuttavia tauluja (kuvia) - ja takakannen kuvassa tapahtumapaikkaa näytetään laajemmasta kulmasta, jolloin selviääkin että paikalla kuvataan elokuvaa!
"DON´T YOU WONDER SOMETIMES ´BOUT SOUND AND VISION?"
Musiikkinsa ohella David Bowie on tunnettu teatraalisista esiintymisistään ja -asuistaan sekä roolihahmoistaan. Tunnetuin hahmo lienee Ziggy Stardust, joka oli avaruudesta maan pinnalle saapunut rocktähti. Androgyynimäisen Ziggyn olemukseen kuuluivat olennaisesti vahva meikki, punaiseksi värjätty piikkikampaus sekä teatraaliset asusteet.
The Thin White Duke-hahmon Bowie esitteli Station To Station-albumilla. Bowie kuvaili hahmoaan "romantikoksi, jolla ei ole tunteita". Station To Stationin aikoina Bowie itse oli kokaiiniriippuvainen ja kärsi yhtä lailla huumeongelman aiheuttamasta henkisestä tyhjyydestä; uuden roolihahmonsa hän kehittikin ongelmiensa heijastajaksi.
Myöhemmin Bowie onnistui irtautumaan huumeista ja tervehtyi, mutta hahmo elää yhä levyn nimikkokappaleessa.
Niin ikään henkisistä ongelmista kärsinyt astronautti Major Tom seikkailee muun muassa kappaleissa Space Oddity ja Ashes to Ashes.
Jälkimmäisen kipaleen musiikkivideolla Bowie esiintyy puolestaan klovnina.
Sekä Kate Bushin että Jonsun suusta on lopulta saatu kuulla lausahdus: "Älkää kutsuko minua keijukaiseksi!" Visuaalisuuden ja näyttävän lavapukeutumisen oli ainoastaan tarkoitus tukea musiikin luomia mielikuvia, mutta Indican visuaalista puolta alleviivattiin mediassa lopulta liikaakin ja itse musiikki tuntui jäävän kaiken tämän jalkoihin. Tästä näkökulmasta ajatellen Jonsun "turhautuminen" on ymmärrettävää.
Silti ei käy kiistäminen, etteikö Jonsun persoonallinen lavaimago sopisi täydellisesti hänen musiikkinsa luomiin tunnetiloihin. Hänen lavapukeutumisessaan on nähtävissä vaikutteita eräänlaisesta vanhanajan romantiikasta, mitä Indican sanoituksissakin on yhtä lailla.
Indica on tehnyt myös yhteistyötä vaatesuunnittelija Anne-Mari Pahkalan kanssa. Yksi hänen ja Jonsun yhteistyön tuloksista on tämä esiintymisasu, jonka helmaosaan on tehty printtijäljennökset käsinkirjoitetuista sanoituksista sekä nuottiavaimien kuvioista.
Amorphis-keikkakuvat ovat itse ottamiani; muut tämän postauksen kuvat on löydetty muualta netistä.
