Amorphiksen tuorein albumi Under the Red Cloud on siis tullut uunista ulos. Musiikki on tuttua ja kotoista Amorphista, mutta levy on kuitenkin selkeästi raskain Tomi Joutsenen aikaisista albumeista ja muistuttaa paikoin bändin alkuaikojen levytyksiä. Joutsenen laulukin tuntuu kehittyneen ja jalostuneen entisestään, nyt hänen kurkustaan kuullaan jopa aitoa black metal-korinaakin. Ruotsalainen tuottaja-miksaaja Jens Bogren on vaikuttanut omalla panoksellaan albumin raskauteen ja myös puristanut kuudesta muusikosta kaiken mahdollisen irti: esimerkiksi Esa Holopainen piiskattiin soittamaan kitaraosuuksiaan kahden viikon ajan!
Musiikilliseen keitokseen tuovat lisää makuja myös kirkkourut, Aleah Stanbridgen laulamat naisvokaalit ja folkmetalbändi Eluveitiestä tutun Chrigel Glanzmannin pillipiiparoinnit. Levyn musiikki soi silti tutun kotoisena, siitä pitävät huolen Amorphiksen tavaramerkeiksi muotoutuneet 70-luvun progevaikutteet Hammond-urkuineen, Esa Holopaisen sekä Santeri Kallion tunnelmallinen soitto ja kylkiäisenä tarjotaan jälleen pikkuisen "kebab-musaakin".
Sanoitukset ovat tuttuun tapaan Kalevala-aiheisiin perehtyneen performanssi-/kuvataiteilija Pekka Kainulaisen kirjoittamat. Edellisen Circle-albumin tapaan Under the Red Cloudin sanoitukselliset teemat eivät perustu suoranaisesti Kalevalaan, mutta kertovat samassa hengessä pienen ihmisen ajatuksista muuttuvan maailman pyörityksessä, jossa olemme kuvainnollisesti "punaisen pilven alla".
Levyn kansitaiteessa esiintyvät neljä patsasta viittavat puolestaan neljään ilmansuuntaan.
Tämänhetkisiä suosikkejani ovat
Levyn rankin anti (kuten The Four Wise Ones ja Bad Blood) tarjoavat siis Joutsenen korisemia black metal-vokaaleja ja aiempaa raskaampia sävyjä, jotka muistuttavat jopa The Karelian Isthmus-debyytistä - mutta samaan aikaan kitarat ja koskettimet pitävät huolta näidenkin kappaleiden melodisuudesta.
- levyn avaava nimikkokappale (tutun kotoisa Amorphis-kappale, erittäin melodinen ja tarttuva)
- The Skull (Elegy-albumin fiiliksistä muistuttava kiehtova progemetallikappale tunnelmallisella väliosalla)
- sinkkubiisinäkin julkaistu Death of A King (tässä kohtaa tarjoillaan ne döner-kebabit: itämaalaishenkiset kitara-, sitar- sekä huilumelodiat toimivat hauskana ja mielenkiintoisena elementtinä. Kuin "uusi Better Unborn")
- Enemy at The Gates (myös tämä biisi palauttaa mieleen Elegyn tunnelmat)
- Tree of Ages (samaan aikaan raskas mutta tarttuvan melodinen, huilujen maustama folk metal-kappale)
- bonusraidat Come the Spring ja Winter's Sleep (jotka soivat kaikkein eniten aikaisempien Joutsenen aikaisten levytysten henkisinä. Winter's Sleepin Moog-melodia muistuttaa niin ikään Tales from the Thousand Lakesista)
Levyn rankin anti (kuten The Four Wise Ones ja Bad Blood) tarjoavat siis Joutsenen korisemia black metal-vokaaleja ja aiempaa raskaampia sävyjä, jotka muistuttavat jopa The Karelian Isthmus-debyytistä - mutta samaan aikaan kitarat ja koskettimet pitävät huolta näidenkin kappaleiden melodisuudesta.
Promokuvat: Ville Juurikkala
Vastikään julkaistiin myöskin Markus Laakson kirjoittama bändihistoriikkikirja Amorphiksesta. Kirja on "uniikki selviytymistarina ja kertomus ystävyydestä", kertoohan se kattavasti ja eläväisesti bändin vaiheikkaan tarinan. Kertomuksia riittää niin jokaisen levyn luomisprosesseista kuin vauhdikkaista kiertuesattumuksistakin. Bändiä kohdanneista vaikeuksistakin kerrotaan avoimen rehelliseen sävyyn, mutta hyvällä maulla. Kirjassa kaikki bändin nykyiset ja entiset jäsenet pääsevät kertomaan omia muistojaan. Niin ikään bändin taustavaikuttajat, kuten tuottajat ja managerit pääsevät ääneen.
